Oma rakkauslapseni, Lempeät Jäähyväiset Lemmikille –verkkovalmennus, on edennyt jo niin pitkälle, että valmennuksesta kiinnostuneet pääsevät liittymään odotuslistalle. Verkkovalmennuksen rakentaminen on ollut tunteikas matka.
Matka on ollut kuulkaa pitkä! En oikeastaan edes muista milloin alunperin aloin haaveilemaan, että jollain tavalla pystyisin tukemaan ja auttamaan lemmikkinsä menettäneitä ihmisiä. Somessa kirjoittelin haaveistani ensimmäisen kerran kesällä 2022. Tätä ennen olin miettinyt asiaa jo vuosia. Alunperin aikomuksenani oli alkaa ottamaan asiakkaita vastaan ihan henkilökohtaisesti, mutta Kotikoirolasta tulikin niin suosittu, ettei kalenterissa enää riittänytkään tilaa. Työuupumuskierteestä selvinneenä pidän nykyään tarkasti huolta omasta hyvinvoinnistani ja siitä, että kalenteriin jää myös tyhjää tilaa.
Pitkä ja kivinen tie
Jossain kohtaa sitten innostuinkin tästä ajatuksesta rakentaa verkkokurssi, jonka avulla voisin tarjota apuani lemmikkinsä menettäneille ihmisille. Tämäkin projekti on kestänyt kauan. Aihe on niin valtavan merkityksellinen ja tärkeä, etten ole halunnut kiirehtiä. Koska halusin itselleni tyypilliseen tapaan oppia taas tekemään kaiken itse, sijoitin isot rahat kurssin rakentamista opettavaan verkkokoulutukseen. Tästä ei kuitenkaan jäänyt käteen juuri muuta, kuin monta mapillista turhia tulosteita ja ammottava aukko pankkitilille. Sentään olin tässä kohtaa tehnyt jo muutamia haastatteluita, joissa keskustelin lemmikkinsä menettäneiden kanssa. Lisäksi olin perustanut Facebookiin pilottiryhmän tulevalle valmennukselle. Olin siis kuitenkin koko ajan varovaisesti edistänyt unelmaani. Tekemäni haastattelut ja pilottiryhmmä vahvistivat entisestään tunnetta, että sydämessäni elävä haave on merkityksellinen.
Seuraava askeleeni kohti verkkokurssin rakentamista, oli osallistuminen maksuttomaan valmennukseen, jossa aiheeksi valikoitui verkkokurssin rakentaminen. Minulle tuli kuitenkin jo ensimmäisellä tapaamisella sellainen olo, etteivät kemiat valmentajan kanssa oikein kohdanneet ja asioista oli vaikea puhua. Huomasin myös lemmikin menettämisen jälleen kerran olevan sellainen aihe, josta puhuminen ei tuntunutkaan luontevalta. Olen kokenut tämän valitettavan usein, valitettavan monen eri ihmisen seurassa. Ehkä tiedättekin sen tunteen, kun juttelette ihmiselle, jolle lemmikki on vain lemmikki ja itselle se lemmikki on jotain niin paljon enemmän. Sellaisessa keskustelussa ei varmaan kummallakaan osapuolella ole kovin luonteva olo. Kaikki tapaamiset tämän valmentajan kanssa kävin tunnollisesti läpi ja muistiinpanojakin tein, mutta haaveeni osalta asia ei edennyt taaskaan mihinkään. Minulla ei vain riittänyt osaaminen, eikä rohkeus. Ja osaamista ja rohkeutta vaativia asioita oli aikamoinen määrä!
Tässä kohtaa verkkovalmennus alkoi jo tuntumaan liian kaukaiselta ja vaikealta haaveelta. Kunnes kohtalo puuttui peliin: Pääsin mukaan opiskelemaan yrittäjyyden ammattitutkintoa, jossa painopisteenä oli nimenomaan verkkokurssiyrittäjyys. Tästä olenkin kertonut jo aiemmassa postauksessani. Sain itselleni ihanan mentorin ja haaveeni heräsi taas henkiin! Ja vihdoin ja viimein pystyin päästämään irti pakkomielteestäni osata aina tehdä kaikki itse. Olin jo hetken ollut mukana eräässä verkkokurssiyrittäjien Facebook-ryhmässä ja päätin rohkeasti ottaa yhteyttä Valpuri Ahposeen, joka oli auttanut muitakin verkkokurssien ja kotisivujen rakentamisessa. Ja siitä alkoi niin hieno yhteistyö, että Lempeät Jäähyväiset Lemmikille -verkkovalmennus lähti ihan oikeasti vihdoin rakentumaan. Ja nyt tilanne on se, että valmennus tulee jo syyskuussa myyntiin!
Jaettu suru- ja toipumismatka
Lemmikin menetys aiheena on itselleni sydämenasia. Olen saanut monelta taholta vahvistusta, etten ole ajatusteni kanssa yksin. Jokin aika sitten pääsin mukaan Ylen tekemään haastatteluun, jossa sain kertoa ajatuksiani Lemmikin menetykseen liittyen. En ole koskaan ennen ollut mukana radiohaastattelussa, joten tilanne oli minulle aika jännittävä. Ennen haastattelua teinkin Free to heal -harjoituksen ja naputtelin EFT-pisteet läpi muutamaan otteeseen. Otinpa vielä yhden homeopaattisen valmisteenkin ennen h-hetkeä. Eikä minua sitten lopulta jännittänytkään enää ollenkaan.
Verkkovalmennuksen rakentaminen on ollut tunteikas matka. Olen tämän matkan aikana surrut jälleen kerran läpi kaikki omatkin edesmenneet lemmikkini. Olen käynyt läpi lukuisia muistoja ja valokuvia ja itkenyt paljon. Valmennusta rakentaessani olen tuntenut tosi selkeästi edesmenneiden lemmikkieni läsnäolon. Minulle on tullut tunne, että nämä kaikki rakkaat tukevat minua tällä matkalla. Ajattelenkin tämän valmennuksen olevan samalla myös kiitos ja hyvästien jättö kaikille omille edesmenneille rakkailleni. Olen tuntenut työskennellessäni myös vahvaa yhteyttä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka tulevat verkkovalmennukselle mukaan. Uskon tämän valmennuksen olevan monellakin tavalla jaettu suru- ja toipumismatka.
Järjestämältäni Facebookin pilottikurssilta sain ihania palautteita:
”Hyviä ja monipuolisia harjoituksia eli surua ja ikävää voi purkaa kehollisesti tai älyllisesti. Tarjoat myös lempeitä näkökulmia, joilla pääsee etenemään juuttuneista ajatusmalleistaesim. syyllisyyteen liittyen. Uskon, että tällaiselle verkkovalmennukselle on kysyntää. Tuntuu, että lemmikin menettämiseen liittyvä suru on tabu ja surua helposti vähätellään, kun kyseessä on ”vain” eläin, mikä on käsittämättömän ylimielinen suhtautuminen.”
”Olen tosi vähän itse kommentoinut postauksiin, vaikkakin jokainen niistä on koskettanut. On tuntunut siltä, että joku ymmärtää ja ne fiilikset mitä itsellä on, eivät ole outoja tai väärin. Tehtävät ovat antaneet uutta näkökulmaa, vaikka osaa en ole edes pystynyt aloittamaan kun heti itkettää… Olen vakuuttunut, että tällaista tukea kaivataan laajemminkin 💜”
Herkkä ja lohdullinen lopputulos
Olen myös kipuillut sen ajatuksen äärellä, että voinko saman nimen (Lempeyttä elämään) alla toimia Kotikoirolan emäntänä ja käsitellä niinkin kipeää aihetta, kuin lemmikin menetys. Ihanat someseuraajani ja muut läheiset ovat kuitenkin kannustaneet minua tässä asiassa ja olen jatkanut eteenpäin valitsemallani tiellä. Tällä hetkellä valmennus on omalta osaltani aikalailla valmis. Vielä tänään olen viilaillut tekstejä ja muokkaillut kuvia, mutta pikkuhiljaa alan päästämään rakkaasta rakennusprojektistani irti. Lempeät Jäähyväiset Lemmikille -verkkovalmennuksesta on tullut kaunis ja herkkä matka. Matka alkaa omien kuulumisten ja jaksamisen pohtimisella ja jatkuu askel askeleelta eteenpäin, kohti uutta arkea ilman rakasta lemmikkiä. Mukana on erilaisia hyvinvointia vahvistavia tehtäviä ja rentoutuksia. Lisäksi olen kirjoittanut eri aiheista, jotka lemmikin menettämiseen liittyvät.
Jatkanko vielä eteenpäin tämän aiheen tiimoilta? Ainakin e-kirja tulee valmennuksen rinnalle myyntiin. Ja edelleenkin haaveilen myös sururyhmän järjestämisestä. Mutta nyt mennään askel kerrallaan. Jos aihe koskettaa sinua tai läheistäsi, suosittelen liittymään mukaan odotuslistalle. Listalle liittyminen ei velvoita mihinkään ja sieltä saa myös halutessaan poistua. Liittymällä saa lisätietoa valmennuksesta ja saa ensimmäisten joukossa tiedon, kun valmennus syyskuussa tulee myyntiin.
